Post-Apokalyptinen Ruoholahti (sumua ja varjoja)

Yhtenä sumuisena iltana Ruoholahdessa jälleen kävellessäni huomasin, että nyt jos koskaan on täydellinen aika taas muutaman valokuvan ottoon. Itse sumu ei kauhean hyvin puhelimeni kameraan tallentunut, mutta sain kuin sainkin kuvistani haluamani näköiset ja tajusin nopeasti, kuinka tuo sumu ja nuo varjot, mitkä tämän kyseisen pimeän illan ilmasto mahdollisti, saivat tähän "tylsään" Ruoholahteen Post-Apokalyptisen vivahteen.

 Tuo katulamppujen valokeilaan osuva sumu on mielestäni hyvin aavemainen näky. Siihen kun lisää vielä kaupungin tyhjyyden, hiljaisuuden ja pimeyden niin se tekee tunnelmasta aina vain elokuvamaisemman ja mielenkiintoisemman. Olen aina miettinyt, miltä Ruoholahti näyttäisi esimerkiksi jonkinlaisen zombie-epidemian aiheuttaman maailmanlopun aikaan. Ja tämän kyseisen, sumun ja varjojen täyteisen illan ansiosta sain jonkinlaisen vision siitä ajatuksesta. Vielä kun kuviin olisi saanut lisättyä aitoja eläviä kuolleita kuljeskelemaan näille tyhjille kaduille, olisi lopputulos Post-Apokalyptisestä Ruoholahdesta ollut miltei täydellinen!

 Joissakin kuvissa ehdottomasti parhaimmat ominaisuudet ovat ne, miten värit ja valaistukset jakautuvat selvästi kuvien molemmille puolille; toisella puolella loistaa punertava, lämmin ja omalla tavallaan "maanpäällistä Helvettiä" muistuttava kirkkaampi alue. Ja toisella puolella näkyy sinertävä, kylmä ja hyvin pimeä alue. Se näyttää varsin luomavalta ja saa minut ajattelemaan kahta maailmanlopun skenaariota:

 Joko elämä maapallolla lakkaa sinisen planeettamme pinnan kuumentuessa liikaa, tai sitten se päättyy seuraavan jääkauden tuhoisassa kylmyydessä.

 Kuvia katsellessa tulee väkisinkin myös ajatus siitä, kuinka sopivasti kaupunkihälytyksen voimakas sireeni sopisi nyt soimaan taustalle. Kun päästää mielikuvituksen kunnolla valloilleen, pystyy myös kuvittelemaan palavat autot, varashälyttimien korkeat soindut ja ehkä jopa muutaman räjähdyksenkin jonnekin lähelle. Täydellinen zombieviruksen alkuvaihe, kun eloonjääneet pakenevat kaupungeista maaseuduille ja jättävät nämä katulamppujen valaisemat asfalttikadut ja kerrostalot tyhjiksi autioitumaan rauhassa. Ja sitten muutamia vuosia Outbreakin jälkeen joku yksinäinen selviytyjä-vaeltaja eksyy tällaiseen hylättyyn pikkukaupunkiin kenties ruuan tai yöpaikan puutteessa.

 Ymmärrän, jos tämä kaikki kuulostaa tai näyttää täysin hullulta, mutta sehän ei aina ole paha asia, eihän? Joskus tekee ihan hyvää mennä vähän rajojen yli omassa mielikuvitusmaailmassa. Joskus tekee hyvää hieman liioitella omien ajatuksien ja fantasioiden kanssa. Tuohan se hieman jännitystä elämään.

 Tällaisista kuvista saa paljon inspiraatiota. Ehkä seuraava lyhytelokuvani kertoo maailmanlopun jälkeisestä Ruoholahdesta...

Öinen kaupunki

Tyhjät, monien valonlähteiden valaisemat pimeät kadut öisessä kaupungissa ovat joidenkin mielestä pelottavia. Miksi? Koska ne ovat autioita ja hiljaisia? Eikö sen pitäisi silloin olla rauhoittavaa kun saa kuljeskella tyhjillä kaduilla myöhään illalla ilman häiritsevää liikenteen hälinää?

 Kyse on mitä ilmeisimmin yleisestä turvattomuuden tunteesta, jonka yksinolo ja yö itsessään saavat aikaan. Tyhjillä kaduilla kulkemisessa yöllä on voi tosiaan olla omat riskinsä. Öisin ulkona liikkuu arvaamatonta väkeä, jotka voivat tehdä ihan mitä vain. Ja kuka sitä on estämässä, jos kadut ovat tyhjät? Aivan; ei kukaan.

 Minulle tämä tyhjyys, hiljaisuus ja hämärästi valaistunut pimeys ovat kiehtovampia kuin mikään muu asia maailmassa... ainakin melkein. Se on mielestäni kaunista ja juuri myös sen vaarallisuuden takia hyvin mielenkiintoista. En väitä, että haluaisin esimerkiksi tulla ryöstetyksi vaan se jännityksen tunne minkä tämä öinen kaupunki aiheuttaa, on jotain sellaista mitä rakastan. Se saa minut ajattelemaan, että olisin kuin jonkinlaisessa kauhuelokuvassa tai -sarjassa. Se adrenaliinin virtaus suonissa samalla, kun kävelen suljetun ravintolan, kaupan tai kauppakeskuksen ohi, antaa minulle jollain ihmeellisellä tavalla mielenrauhan. Se auttaa minua unohtamaan arjen kiireet sekä murheet ja saa minut rentoutumaan. Sukellan omaan ajatusmaailmaani ja jätän kaikki mieltä painavat velvollisuudet ulkopuolelle. Joskus on hyvä olla jossain muualla kuin täällä... ainakin edes hetken.

 Yö on minusta aikaa jolloin pitäisi antaa omalle mielikuvitukselle täysi valta. Öiseen aikaan on tarkoitus käyttää luovuuttaan hyväksi niin paljon, kuin sitä itsellä riittää. Kun kävelen esimerkiksi kotini lähellä sijaitsevan kauppakeskuksen ohi yöaikaan, saatan silloin tällöin jäädä istumaan portaille pääovien eteen ja kuvitella, että kohta kaupasta astuisi ryöstäjäjengi ulos varashälyttimien soidessa kaikkialla ympärillä... aivan kuin suoraan jonkun kauhuelokuvan toimintakohtauksessa!

 Öinen kaupunki on mielestäni yksi kauneimmista ja kiehtovimmista asioista maailmassa.

Tähti sillan päällä

Kävelen Ruoholahden pimeässä, yksittäisten valolähteiden himmeästi valaisemassa yössä. Ylitän siltaa lähellä entistä alakoulurakennustani. Keskellä siltaa havahdun kirkkaaseen valoon suoraan yläpuolellani. Nostan katseeni ja näen "tähden sillan päällä".

Se on kaunis, kuin kirkas aurinko keskellä tummansinistä yötaivasta. Värit vaihtelevat valkoisesta punertavaan ja oranssiin. Säteet ulottuvat pisimmillään melkein maahan saakka. Tähdeltä näyttävä valo muistuttaa minua auringon valon ja lämmön tärkeydestä:

 Me kaikki tarvitsemme sitä elääksemme; nisäkkäät, linnut, kalat, kasvit... kaikki eliöt maan päällä. Se mahdollistaa olemassaolomme ja elämämme. Ilman aurinkoa meitä ei olisi, ei ilman sen tuomaa valoa tässä iänikuisessa pimeydessä. Koska ei ole pimeyttä ilman valoa.

 Siksi meidän kaikkien on hyvä muistaa pitää ympäristö mahdollisimman puhtaana. Kaikki me, yksittäiset ihmisetkin voimme edes yrittää tehdä oman osamme estääksemme ilmakehää saastumasta. Kaikki päästöt, mitä päästämme ilmoille, kun esimerkiksi sytytämme tupakan tai kun käynnistämme auton, peittävät auringonvaloa ja estävät auringonsäteitä kulkemasta maahan saakka. Siksi on äärimmäisen tärkeää, elämämme kannalta, että osallistumme jollain tavalla ympäristön saastuttamisen vähentämiseen... Jotta tulevaisuutemme näyttäisi valoisammalta!

 Kun näin tähden sillan päällä, tuntui kun aurinko olisi "ilmestynyt" minulle siltaa valaisevaan lamppuun, muistuttaakseen minua tästä ympäristöä uhkaavasta katastrofista. Ja siksi halusin ikuistaa tuon kauniin hetken.