Lapinlahden tekee kiehtovalla tavalla pelottavaksi kaikki ne yöllä loistavat katuvalot, jotka valaisevat hämärästi pimeää metsää ja siellä sijaitsevia teitä sekä rakennuksia. Siitä tulee jotenkin aavemainen tunnelma. Ehkä siksi, kun kaikki ei ole selkeää. Nämä valot valaisevat vain murto-osan ympäristöstä, jos edes sitäkään. Se tunne, että varjoissa lymyilisi jotakin hyvin pelottavaa, nostattaa sydämensykettä ja adrenaliinitasoja. Se tuntuu jännittävältä. Jos joskus kuvaan oman kauhuelokuvan, niin aion ehdottomasti käyttää hyväkseni Lapinlahden pimeyden tuomaa synkkyyttä ja karmivuutta.
Olen maininnut eräässä toisessa, epävirallisessa kauhublogissani, että Lapinlahden ulkoilualue on turvapaikkani. Paikka, minne menen pakenemaan arjen murheitani ja lievittämään hoitamattomien velvollisuuksien aiheuttamaa stressiä. Ja se on aina auttanut. Kävelen Lapinlahden alueen poikki kuulokkeet päässä. Se tuntuu rentouttavalta. Kävelylenkki öisessä metsässä kauhumusiikin soidessa korvissani on se juttu!
Varsinkin syksyiseen aikaan, öinen Lapinlahti on todella kiehtovan näköinen ja tunnelmallinen. Tietenkin siksi, koska syksyisin on paljon pimeämpää, mutta myös siksi, kun puiden lehdet vaihtavat väriä ja täyttävät maan. Ja ne näyttävät suorastaan lumoavilta kuvissakin. Etenkin näissä kuvissa:
Katulamppujen valo ikään kuin sulautuu puiden oksien sekaan, saaden syksyn värjäämät lehdet loistamaan kirkkaanpunaisina, jättäen muun ympäristön hämärän peittoon. Kuinka aavemainen näky! Syksy on totisesti vuoden kauneinta ja kirjavinta aikaa!
Kun olen jokailtaisella kävelylenkilläni Lapinlahden alueella, eläydyn ympäristön tuomaan jännitykseen ja annan mielikuvitukselle täyden vallan. Koska sellainen on sen vaikutus. Sellainen on syksyinen Lapinlahti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti