Pimeä paikka (lyhyt tarina)

Kävelen pimeässä paikassa miettien, mistä tuo hämärästi hohtava, sinertävä valo on lähtöisin. En näe mitään muuta ympärilläni, sillä on liian pimeää. Kävelen kohti valoa. Pian huomaan seisovani suuren ja rappeutuneen rakennuksen vieressä. Sinertävä valo hohtaa nyt paljon kirkkaammin. Katson rakennuksen ikkunasta sisään ja huomaan valon hohtavan rakennuksen sisältä. Mitään muuta en näe, sillä on liian pimeää...

Jatkan matkaani kävellen rakennuksen vieressä menevää hiekkapolkua pitkin. Pian saavun rakennuksen pääoville, joita valaisee kirkas yölamppu. Jään katsomaan ovia joksikin aikaa ja mietin, että mikä tämä vanha rakennus oikein on? Sairaala? Koulu? Jokin muu..?

Yhtäkkiä huomaan toisen pääoven raottuvan hieman. Ääni mikä noista vanhoista, narisevista puuovista lähti, oli jotain hyvin korvia raastavaa ja selkäpiitä karmivaa! Huomasin, että pian maahan eteeni muodostui käden varjo. En jäänyt katsomaan minkä tai kenen varjo se oli. Lähdin nopeasti juoksuun yön pimeyteen..!

En tiedä kauanko juoksin, mutta se tuntui ikuisuudelta. Ja kaikki se pimeys tuntui loputtomalta... kunnes näin kirkasta valoa edessäni. Pysähdyin ja tajusin vasta siinä vaiheessa, kuinka paljon olin juossut. Tasasin hengitystäni raskain vedoin, palauttelin itseäni ja lähdin kävelemään kohti tuota kirkasta, pimeässä hohtavaa valoa. Pian huomasin valokeilan alapuolella pienen, puisen mökin. Kävelin mökin luokse ja avasin oven. Siellä oli hyvin... hyvin... pimeää...